Sisätaudit
KROONISTEN RUOANSULATUSKANAVASAIRAUKSIEN TUTKIMUKSET
(krooninen ripuli, toistuvat ähkyt, laihtuva hevonen, käytösmuutokset/kipukäyttäytyminen)
Hevosen yleisimmät krooniset ruuansulatuskanavan sairaudet ovat mahahaava, paksusuolen hiekkakeräymät sekä tulehdukselliset suolistosairaudet. Nämä kaikki voivat aiheuttaa akuutteja ähkyoireita, kuten syömättömyyttä, vaihtelevan rajuja kipuoireita sekä epänormaalia ulostamista (liian vähän ulostetta, ulostamistarvetta, ripulia tms.). Useimmin oireet ovat kuitenkin kroonisempia ja voivat näkyä ainoastaan hevosen haluttomuutena liikkua, satulavyön/silojen kiristämisen vastusteluna yms. Mikäli oireet liittyvät ainoastaan ratsastettavuuteen/ajettavuuteen on suositeltavaa sulkea ensin pois ontumaperäinen syy oireilulle.
Tutkimukset lyhyesti
Mahalaukun tähystys:
Miksi: Tehdään mikäli epäillään mahahaavaa, ohutsuolen haavaumia, mahalaukun hidastunutta tyhjenemistä tai mahalaukun impaktiota.
Miten valmistaudun: 16h heinä- ja rehupaasto ennen varattua aikaa, vettä saa olla tarjolla tutkimukseen asti
Vatsaontelon röntgenkuvaus:
Miksi: Hiekkakeräymä-epäily
Miten valmistaudun: Hevosta ei tarvitse valmistella mitenkään. Mukana on hyvä olla yksi omainen, joka voi pitää hevosesta kiinni röntgenissä (yli 18-vuotias eikä raskaana).
Vatsaontelon ultraäänikuvaus:
Tutkimuksessa arvioidaan maksan, munuaisten ja pernan koko ja ulkonäkö sekä suoliston seinämän paksuus ja liikkuvuus ja vatsaontelonesteen määrä ja ulkonäkö.
Miksi: Suolistotulehdus-epäily, laihtuva hevonen, krooninen ripuli yms.
Miten valmistaudun: Hevosta ei tarvitse valmistella mitenkään, mutta toimenpiteessä sen karvoja saatetaan joutua klippaamaan.
Ruuansulatuskanavan koepalat:
Koepaloja voidaan ottaa mahalaukusta, ohutsuolen alkuosasta sekä peräsuolesta.
Miksi: Parantumaton mahahaava, kasvainsairauksien diagnosointi, tulehduksellinen suolistosairaus
Miten valmistaudun: Hevosta ei tarvitse valmistella mitenkään peräsuolen koepalan ottoon. Ruunasulatuskanavan etuosan koepalat otetaan mahalaukun tähystyksen yhteydessä ja niihin vaaditaan 16h paasto.
Imeytymistesti:
Miksi: Imeytymistesti on osa tulehduksellisen suolistosairauden (ns. IBD) diagnostiikkaa ja sillä selvitetään ohutsuolen toimintaa. Testiä käytetään myös IBD:n ennusteen arvioinnissa.
Miten valmistaudun: Hevosta paastotetaan 12h ennen testin alkua. Väkirehuja ei anneta lainkaan testiä edeltävänä päivänä. Hevonen tuodaan sairaalalle paastoamaan klo 18 mennessä edellisenä päivänä.
Rektaalitutkimus:
Miksi: Akuuttien ähkyjen lisäksi rektaalitutkimus voidaan tehdän kroonisten ruuansulatuskanavan sairauksien yhetydessä, varsinkin jos hevosella on toistuvia ähkyjä.
Miten valmistaudun: Hevosta ei tarvitse valmistella mitenkään.
Vatsaontelonestenäyte:
Miksi: Vatsaontelonestenäyte otetaan osana IBD:n diagnostiikkaa, etenkin mikäli epäillään kasvainsairautta.
Miten valmistaudun: Hevosta ei tarvitse valmistella mitenkään.
HENGITYSTIETUTKIMUKSET
Hevosen hengitystiesairaudet voidaan jakaa kahteen päätyyppiin, infektiivisiin ja ei-infektiivisiin (mm. astmatyyppiset sairaudet). Infektiivisiin sairauksiin kuuluvat erilaiset virustartunnat, pääntauti, keuhkoputkentulehdus sekä keuhkokuume.
Infektiivisiin sairauksiin liittyy yleensä aina kuume, yskä ja/tai sierainvuoto. Tällaisissa tapauksissa tavallisimmat tutkimukset ovat yleistutkimuksen lisäksi verinäytteet (tulehdusarvot), hengitysteiden tähystys mukaan lukien ilmapussit (pääntaudin varalta), mahdollinen viljelynäytteen otto henkitorvesta sekä joissain tapauksissa keuhkojen ultraäänitutkimus ja röntgenkuvaus.
Astmatyyppisissä sairauksissa on tärkeää sulkea pois infektio ja siksi tässäkin tapauksisessa aloitetaan tutkimus yleistutkimuksella ja verinäytteellä (tulehdusarvot). Näiden lisäksi hengitystiet yleensä tähystetään. Lisäksi voidaan ottaa valtimonäyte keuhkojen toiminnan eli valtimoveren happipitoisuuden määrittämiseksi, ns. keuhkohuutelunäyte sekä keuhkojen röntgenkuvat.
SYDÄNSAIRAUDET
Hevosella todetaan kahdenlaisia sydänsairauksia. Nämä ovat joko sydämen rakenteeseen tai sydämen rytmiin liittyviä (ns rytmihäiriöt).
Hevosen sydämen toimintaa voidaan tutkia EKG-tutkimuksen avulla. Tämän avulla pyritään päättelemään onko hevosella vakava vai harmiton rytmihäiriö, sekä paikantamaan rytmihäiriön sijainti sydämessä. EKG-tutkimus voidaan tehdä sekä paikallaan seisovalle hevoselle että rasituksen aikana. Hevonen voidaan myös jättää esimerkiksi 24h ajaksi EKG-seurantaan.
Sydämen rakennetta tutkitaan ultraäänitutkimuksen avulla. Tässä tutkimuksessa arvioidaan sydämen koko, sekä läppien ja koko sydämen toiminta. Ultraäänellä voidaan nähdä onko esimerkiksi läppävuoto aiheuttanut sydämelle jo ylimääräistä rasitusta ja arvioida voiko hevosella edelleen ratsastaa tai ajaa.
EKG- ja ultraäänitutkimuksen lisäksi voidaan tutkia verinäytteen avulla elektrolyyttipitoisuuksia sekä sydänentsyymiarvo sydänlihastulehduksen varalta.
Nämä tutkimukset on suositeltavaa tehdä, mikäli eläinlääkärisi on todennut hevosella rytmihäiriön tai ns. sivuäänen sydämessä. Tutkimuksia varten hevosta ei tarvitse valmistella mitenkään.
SILMÄSAIRAUDET
Hevosten silmäsairaudet ovat yleensä joko tapaturmaisia tai tulehduksellisia.
Hevosen silmäsairaudet muistuttavat oireiltaan toisiaan, eikä pelkkien ulkoisten oireiden perusteella voida tietää varmasti mistä sairaudesta on kyse. Tulehduksellinen silmäsairaus, ns. uveiitti tai keratiitti vaatii kuitenkin hyvin erilaisen hoidon verrattuna esimerkiksi sarveiskalvon haavaumaan.
Toisaalta tapaturmainen vamma, esimerkiksi vaurio sarveiskalvossa, on aina myös tulehdusriski ja yksi sairaus johtaa helposti toiseen tilan pitkittyessä. Kaikki hevosten silmäsairaudet tulisikin tutkia ja hoitaa mahdollisimman nopeasti. Alustava tutkimus voidaan tehdä tallioloissa, mutta toistuvissa ongelmissa on suositeltavaa tutkituttaa hevonen klinikalla.
Ota pikaisesti yhteyttä eläinlääkäriin, jos hevosellasi on epänormaalia vuotoa silmästä, silmien siristelyä, luomien turvotusta tai muuta oireilua.
AINEENVAIHDUNNALLISET SAIRAUDET (MUKAANLUKIEN LIHASSAIRAUDET)
Eläinlääkäri tekee diagnoosin historian ja oireiden perusteella sekä tyypillisesti verinäytteen avulla. Verinäytteestä katsotaan ainakin lepolihasarvot ja tarvittaessa tehdään lihasrasitustesti, jossa hevosen lihasarvoja mitataan ennen ja jälkeen rasituksen. Lisäksi voidaan ottaa koepala lihaksesta. Mikäli epäillään perinnöllistä sairautta, voidaan selvittää hevosella mahdollisesti oleva altistava geeni joko veri- tai jouhinäytteestä.
AINEENVAIHDUNNALLISET SAIRAUDET
Hevosen Cushingin tauti eli aivolisäkkeen keskilohkon toimintahäiriö (PPID)
Tämä sairaus johtuu aivolisäkkeen keskilohkon toimintahäiriöstä mistä taudin nimikin tulee (PPID; pituitary pars intermedia dysfunction). PPID-oireyhtymä tunnetaan paremmin nimellä hevosen Cushingin tauti. Cushing-sana on kuitenkin hieman harhaanjohtava, sillä ihmisillä Cushingin tauti tarkoittaa sairautta aivolisäkkeen etulohkossa ja on siten eri asia.
PPID on erityisesti ikääntyvien hevosten sairaus. On arvioitu että 15% yli 15-vuotiaista hevosista sairastaa tätä tautia ja taudin todennäköisyys kasvaa mitä vanhemmaksi hevonen elää. Sairaus on mahdollinen kuitenkin jo nuoremmilla, jopa alle 10-vuotiailla hevosilla. Siihen voi sairastua mikä tahansa hevonen, poni tai aasi ikään, sukupuoleen ja käyttöön katsomatta.
Diagnoosi:
Sairautta tulisi epäillä erityisesti, mikäli hevosella on kaviokuume, pitkä karva tai toistuvia infektioita. Eläinlääkäri diagnosoi sairauden esitietojen sekä yleisimmin yksittäisen verinäytteen (ACTH-testi ja usein lisäksi veren glukoosi- ja insuliinipitoisuus) perusteella. ACTH-testillä mitataan aivolisäkkeen tuottaman hormonin (ACTH) pitoisuutta verenkierrossa. Tämä hormoni on normaalistikin koholla hevosen ollessa sairas, eli mikäli hevosella on esimerkiksi kaviokuume, tulisi ennen testin tekemistä odottaa, kunnes oireet ovat hellittäneet. Lisäksi hormonipitoisuus vaihtelee vuodenajoittain. Alkavan taudin saa parhaiten kiinni elo-lokakuussa, jolloin terveiden ja sairastuneiden yksilöiden hormonipitoisuudet eroavat selkeimmin toisistaan.
Mikäli testin tulos on negatiivinen, mutta hevosen oireet tai sairaushistoria puoltavat sairautta, voidaan tehdä ACTH-stimulaatiotesti. Tässä hevosesta otetaan ensin ACTH-lepoarvo. Tämän jälkeen eläinlääkäri antaa hevoselle TRH-hormonia, ja ottaa uuden ACTH-näytteen tämän jälkeen (ns. kakkosnäyte). Sairastuneilla hevosilla ACTH-pitoisuus nousee terveitä hevosia korkeammaksi kakkosnäytteessä ja tällä testillä voidaan saada kiinni hevosia jotka ovat vasta taudin alkuvaiheessa. Toinen vaihtoehto on toistaa testi 3-6 kk kuluttua ja/tai syyskuukausina. Testin toistaminen kannattaa, jotta sairastuneet yksilöt löydettäisiin jo taudin alkuvaiheessa. Tällöin lääkitys voidaan aloittaa jo ennen kuin hevosella ilmenee voimakkaampia oireita.
Hevosen metabolinen oireyhtymä (EMS, Equine Metabolic Syndrome)
Hevosen metabolinen oireyhtymä muistuttaa ihmisen kakkostyypin diabetesta. Siinä hevosen elimistö ei vastaa verensokeria laskevaan hormoniin, mistä seuraa taudille tyypilliset oireet. Tyyppipotilas on nuori aikuinen, ns. ”easy keeper” eli hyvin helposti lihova hevonen tai poni. Tauti on yleisempi roduilla, jotka ovat kehittyneet elämään karuissa olosuhteissa (esim. shetlanninponi). Ponirodut ovat alttiimpia kuin hevoset, mutta tautia esiintyy myös yleisesti hevosroduilla, erityisesti arabeilla ja quartereilla. Lihavuuden ohella yleisin varsinainen sairauden oire on kaviokuume, mikä sekin johtuu vääränlaisesta sokeriaineenvaihdunnasta elimistössä. Nämä hevoset eivät kestä sokeria ravinnossaan, ja varsinkin laidunruohon sisältämä sokeri, fruktaani, on erityisen haitallista. Tauti on jossain määrin perinnöllinen. Geneettisen alttiuden lisäksi riskitekijöitä ovat vähäinen liikutus ja ns. liian hyvä rehu (laidunruoho, ravinteikas heinä, väkirehut).
Diagnoosi:
Eläinlääkäri tekee diagnoosin hevosen ulkonäön, mahdollisten kaviokuumeoireiden sekä verinäytteiden avulla. Pitkälle edenneessä sairaudessa todetaan kohonnut insuliinipitoisuus leponäytteestä. Tällöin verinäyte otetaan hevoselta heinäaterian syönnin jälkeen, kuitenkin niin että väkirehujen syönnistä on ideaalisti kulunut vähintään 4 tuntia. Koska tällä testillä saadaan kiinni vain pitkälle edenneet sairastuneet yksilöt, lepoarvon sijaan voidaan tehdä sokerirasitustesti. Tässä testissä eläinlääkärin ohjeistuksen mukaan annetaan hevoselle esim. maissisiirappia ja insuliiniarvo mitataan 60-90 min siirapin annon jälkeen.
HERMOSTOLLISET SAIRAUDET
Hermostolliset sairaudet ovat onneksi Suomessa harvinaisia. Hermostolliset sairaudet aiheuttavat vauriokohdasta riippuen joko liikkumisongelmia tai esimerkiksi nielemisongelmia. Hermostollisissa sairauksissa on tärkeintä paikallistaa vaurioalue.
Yleisin hermostollinen sairaus Suomessa on ns. wobbler. Tämä on hitaasti kehittyvä kasvuhäiriöperäinen sairaus, jossa kaularangan luustomuutos painaa selkäytimen hermoja aiheuttaen tyypillisesti takajalkojen horjuvan liikkeen. Näissä tapauksissa otetaan usein röntgenkuvat kaularangasta. Joissain tapauksissa tehdään selkäytimen varjoainekuvaus (myelografia).