Hippos 4/2019

EOTRH – Equine Odontoclastic Tooth Resorption and Hypercementosis - nimihirviön takana on melko yleinen sairaus 

Mistä on kysymys? 

EOTRH on useimmiten keski-ikäisten ja vanhempien hevosten ja ponien etu- ja/tai kulmahampaiden sairaus, kuitenkin tautia on tavattu myös 10-vuotiailla hevosilla ja harvinaisena myös poskihampaissa. 

Sairaudessa hampaat resorboituvat eli syöpyvät tai hajoavat ja lisäksi kehittyy hammassementin liikakasvu eli hypersementoosi. Uusi muodostuva sementti on epänormaalia eikä korjaa muodostuneita syöpymiä. Muutokset ovat pääasiassa hampaan juurialueella ja hammasta ympäröivissä ligamentissa sekä luussa. Syöpymisen aiheuttavat odontoklastit eli hammasta ”syövät” solut, jotka alkavat tuntemattomasta syystä hajottaa hampaan sementtiä, kiillettä, hammasluuta eli dentiiniä ja resorptio voi edetä hampaan ytimeen asti. Taudin edetessä hampaan ydin ja hammasta ympäröivä ligamentti sekä alveolaariluu tulehtuvat ja voivat infektoitua. Tämä on kivuliasta ja johtaa hampaan heilumiseen ja jopa hammasmurtumiin. 

Taudista voidaan todeta ainakin kolmentyyppistä muotoa. Tauti voi ilmetä ensisijaisesti hampaan resorptiona tai ensisijaisesti sementin liikakasvuna tai näiden yhdistelmänä. 

Taudin syytä ei tiedetä ja se on kuvattu vasta 2000-luvulla eläinlääketieteellisissä julkaisuissa. Ihmisillä ja kissoilla on todettu myös hammasta syövyttävää sairautta, jonka syytä ei tunneta. Näissä sairauksissa (MIRR, multiple idiopathic root resorption ja FORL, feline odontoclastic resorptive lesion) samat hammasta syövät solut aiheuttavat syöpymiä, mutta hypersementoosi on hevosilla voimakkaampaa kuin ihmisillä tai kissoilla. 

Yleisyys? 

Tarkkaa lukua taudin yleisyydestä ei tiedetä. 

Saksalaisen tuoreen tutkimuksen mukaan kohtalaisten ja vakavien röntgenmuutosten yleisyys oli keskimäärin 21-vuotiailla hevosilla jopa 64 %. Lieviä muutoksia oli lähes kaikilla hevosilla. Osa näistä erityisesti lievistä muutoksista on todennäköisesti normaalia ikääntymiseen liittyvää. Kysymys on kuitenkin melko yleisestä sairaudesta, joka on todennäköisesti alidiagnosoitu. 

Miten tunnistaa 

Taudin oireet kehittyvät vähitellen ja niiden tunnistaminen voi täten olla hankalaa sairauden alkuvaiheessa. Käytösmuutokset johtuvat kivusta ja voivat olla vaisuutta ja eristäytymistä, mikä ei suoranaisesti vaikuta hammasperäiseltä. 

Tyypillisiä muutoksia, jotka omistajakin voi usein todeta ovat puremisvaikeudet etuhampailla, pään arkuus, haju suusta, hammaskivi, ientulehdus ja ikenen 

liikakasvu tai vetäytyminen, ikenien ”pullotus” etuhampaiden päältä ja fistelit eli pienet märkivät pisteet ikenessä. 

Hevonen voi oireilla ratsastuksessa heiluttamalla päätä, se voi olla haluton ottamaan kuolainta tai pitää kieltä hampaiden välissä. 

Diagnoosi 

Eläinlääkäri voi epäillä sairautta jo etuhampaiden ja ikenien tyypillisen ulkonäön perusteella. Diagnoosi ja sairauden tyyppi, laajuus ja vakavuus varmistetaan röntgenkuvin. Etuhampaat kuvataan röntgenkasetti hampaiden välissä ja hevonen on rauhoitettava tutkimukseen hyvin. Kuvissa todetaan tavallisimmin hammasta ympäröivän kudoksen tulehdusmuutoksia, hampaan juuren harventumaa ja/tai hampaan juurialueella pallomaista paksuuntumaa eli hypersementoosia. 

Röntgenkuvassa on tyypillisiä harventuma- ja hypersementoosimuutoksia

Hoito 

Tällä hetkellä ainoa tunnettu hoito on muuttuneiden, heiluvien ja kipeiden hampaiden poisto. Ennen etuhampaiden poistoa on syytä tehdä kunnollinen suun tutkimus ja tutkia myös poskihampaat hyvän kokonaiskuvan saamiseksi. Hampaat voidaan lähes poikkeuksetta poistaa seisovalta hevoselta rauhoituksessa ja puudutuksessa. Usein poistetaan kaikki etuhampaat kerralla, koska kysymyksessä on etenevä sairaus. 

Hevoset toipuvat poistosta useimmiten hyvin ja omistajat kuvailevatkin voinnin olevan pirteämpi jo muutamassa päivässä poiston jälkeen. Kokonaisuudessaan toipuminen vie tavallisesti noin kahdesta kolmeen viikkoa. 

Suomessakin näitä toimenpiteitä on tehty jo joitain vuosia ja täällä elelee jo useampi kymmenen hevosta ilman etuhampaita. Hevoset voivat usein jopa laiduntaa etuhampaiden poistamisen jälkeen. Ne katkaisevat heinän huulillaan ja pureskeluun käytetään poskihampaita. Kosmeettinen ongelma poiston jälkeen voi olla kielen näkyminen ulkona suusta. 

Voiko ennaltaehkäistä 

Koska sairauden syy on tuntematon ei toistaiseksi ole keinoa ennaltaehkäistä sen kehittymistä. Omistaja tai ratsastaja, joka tuntee hevosen parhaiten voi kuitenkin seurata tarkasti hevosen vointia, panna merkille muutoksia hevosen käyttäytymisessä ja siten osata kertoa eläinlääkärille muutoksista hevosen voinnissa. Omistaja voi myös tarkastaa etuhampaat hammaskiven ja ienten muutosten varalta. Lisäksi omistaja voi tehdä ns. porkkanatestin, missä hevoselle tarjotaan porkkana kokonaisena purtavaksi etuhampailla ja tarkastellaan hevosen halua ja kykyä purra etuhampailla kovaa. Mikäli hevonen ei suoriudu testistä on syytä epäillä sen etuhampaiden olevan kipeät. 

Koska kyseessä on vasta reilun vuosikymmenen tunnistettu sairaus on todennäköistä, että tieto sairauden syystä, yleisyydestä ja mahdollisista uusista hoitokeinoista lisääntyy ja muuttuu seuraavien vuosikymmenten kuluessa.

Elina Koskenranta ELL