EMS

Hevosmaailma 1/2020

Hevosen metabolinen oireyhtymä (EMS, Equine Metabolic Syndrome) 

Hevosen metabolinen oireyhtymä muistuttaa ihmisen kakkostyypin diabetesta. Siinä hevosen elimistö ei vastaa insuliiniin mistä seuraa taudille tyypilliset oireet. Tyyppipotilas on nuori aikuinen, ns ”easykeeper” eli hyvin helposti lihova hevonen tai poni. Tauti on yleisempi roduilla, jotka ovat kehittyneet elämään karuissa olosuhteissa, kuten shetlanninponi. Ponirodut ovat alttiimpia kuin hevoset, mutta tautia esiintyy myös yleisesti hevosroduilla, erityisesti arabeilla ja quartereilla, sekä aaseilla. Lihavuuden ohella yleisin varsinainen sairauden oire on kaviokuume, mikä sekin johtuu vääränlaisesta sokeriaineenvaihdunnasta elimistössä. Nämä hevoset eivät kestä sokeria ravinnossaan, ja laidunruohon sisältämä sokeri, ns fruktaani, on erityisen haitallista. Tauti on jossain määrin perinnöllinen. Geneettisen alttiuden lisäksi riskitekijöitä ovat vähäinen liikutus sekä ns liian hyvä rehu (laidunruoho, ravinteikas heinä, väkirehut). 

Oireet: 

Metabolista oireyhtymää sairastavalla potilaalla on yleisen lihavuuden lisäksi epänormaaleja rasvakertymiä erityisesti niskassa, harjamarton alueella sekä hännäntyvessä, lavoissa ja silmien yläpuolella. On mahdollista, että metabolista oireyhtymää sairastava hevonen on muuten normaalipainoinen mutta sillä näkyy selkeästi yllämainitut rasvakertymät. Kaviokuumeen oireet voivat olla jollain hevosilla niin lievät, että omistaja kokee hevosen ennemmin laiskaksi liikkumaan eikä välttämättä huomaa kaviokipua, ainakaan taudin alkuvaiheessa. Kuitenkin mikäli kaviokuumeoireet havaitaan, on ehdottoman tärkeää tutkia tämän sairauden mahdollisuus. 

Diagnoosi: 

Eläinlääkäri tekee diagnoosin hevosen ulkonäön, mahdollisten kaviokuumeoireiden sekä verinäytteiden avulla. Pitkälle edenneessä sairaudessa todetaan kohonnut veren insuliinipitoisuus ns leponäytteestä. Tällöin verinäyte otetaan hevoselta heinäaterian syönnin jälkeen, kuitenkin niin että väkirehujen syönnistä on ideaalisti kulunut vähintään 4 tuntia. Koska tällä testillä saadaan kiinni vain pitkälle edenneet sairastuneet yksilöt, lepoarvon sijaan voidaan tehdä ns sokerirasitustesti. Tässä testissä eläinlääkärin ohjeistuksen mukaan annetaan hevoselle esim maissisiirappia ja insuliiniarvo mitataan joko 60 ja/tai 90 min siirapin annon jälkeen. Insuliinitaso voidaan määrittää myös laidunkaudella ruohonsyönnin jälkeen, jolloin voidaan arvioida ruohonsyönnin vaikutus sokeriaineenvaihduntaan. 

Helsingin Yliopiston uudessa tutkimuksessa testattiin rasitusinsuliinitestin (OST, oral sugar test) tarkkuutta metabolista syndroomaa sairastavilla suomenhevosilla. Rasitusinsuliinitesti toistettiin 2 kuukauden välein välillä kesäkuu-helmikuu. Vain pieni osa hevosista oli positiivisia joka testissä; suurin osa hevosista vain osassa testeistä. Tutkimus korostaa testin toistamisen tärkeyttä, mikäli hevosen oireet tai ulkomuoto viittaavat metaboliseen syndroomaan. 

Hoito: 

Hoidossa tärkeintä on tärkkelyksen ja yleisesti sokerien välttäminen ruokinnassa sekä ylipainon pudotus ja, riippuen kavioiden tilasta, säännöllinen liikunta. Metabolista oireyhtymää sairastaville hevosille ei tulisi syöttää muuta kuin heinää, vettä ja hyvälaatuista vitamiini-kivennäisseosta. Heinämäärä tulisi rajoittaa 1-1.5 prosenttiin elopainosta (kuivaheinää). Mikäli tämä rajoitus ei riitä voidaan maksimissaan puolet heinästä korvata oljella. Heinä sokeripitoisuus tulisi olla alle 100g /kg ka. Heinän liotus on hyvä apukeino tässäkin sairaudessa vähentämään sokeripitoisuutta. Lisäksi heinä kannattaa, mikäli mahdollista, tarjota ns slow feeding verkosta jolloin syöminen tasoittuu paremmin pitkin päivää. Kuten jo aiemmin mainittiin, laidunruoho on ehdottomasti kielletty. Laidunruohon sokeripitoisuus on korkeimmillaan vanhassa, kortisessa ruohossa, aamupäivällä ja alkuillasta kasvien tuottaessa sokeria auringonvalon avulla, keväisin ja syksyisin sekä kylmän yön jälkeen. 

Ylipainon pudotus on tärkeää, koska rasvasolujen sisältämät hormonit, erityisesti leptiini, ovat haitallisia sokeriaineenvaihdunnalle. Mikäli kavioiden tila mahdollistaa liikunnan, myös liikunnalla on iso merkitys sokeriaineenvaihdunnan normalisoinnissa. Jo 30 min kävelyä päivittäin auttaa. 

Ruokinnan ja liikutuksen apukeinoina alkuvaiheessa voidaan käyttää lääkityksiä eläinlääkärin harkinnan mukaan. Näitä ovat elimistön insuliinivastetta parantava metformiinilääkitys sekä aineenvaihduntaa kiihdyttävä kilpirauhashormonilääkitys. 

Uusimpana tutkimuksen kohteena metabolisen syndrooman hoidossa on ns SGLT-2 estäjä. Tämä on lääke, joka laskee veren sokeripitoisuutta poistamalla ylimääräistä sokeria munuaisten kautta virtsaan. Toiveena on, että kun veren sokeripitoisuus laskee normaalille tasolle, insuliinia ei tarvitse tuottaa ylenmäärin ja siten sairaus saadaan kontrolliin. 

Tuoreessa tutkimuksessa verrattiin terveiden ja metabolista syndroomaa sairastavien hevosten sokeriaineenvaihduntaa heinäruokinnalla ja laitumella. Puolille metabolista syndroomaa sairastaville annettiin SGLT-2 estäjää niiden siirtyessä laidunruokintaan. Tutkimuksessa havaittiin, että SGLT-2 estäjän avulla sairastuneiden hevosten sokeriaineenvaihdunta palautui normaalitasolle. 

Vaikka metabolista syndroomaa sairastavaa hevosta ei tulisikaan päästää laitumelle, antaa tutkimus toivoa akuutin kaviokuumeen hoidossa. Hyvinkään Hevossairaala osallistuu amerikkalaiseen tutkimukseen, jossa kaviokuumetta ja metabolista syndroomaa sairastaville hevosille voidaan tarjota yhtenä hoitomuotona SGLT-2 estäjää. 

Lääkkeiden lisäksi hoitona voidaan käyttää lyhytketjuisia frukto-oligosakkarideja. Näitä sisältää metabolista syndroomaa sairastaville hevosille kehitetty kivennäispatukka Nutraxin. Tutkimusten mukaan nämä vähentävät insuliiniresistenssiyttä elimistössä. Myös omega-3 rasvahappojen syöttö voi parantaa sokeriaineenvaihduntaa. 

Jonna Jokisalo ELL